Ompas ollut...

.. puuhakas päivänen kun nyt illalla vasta kerkeen oikein istumaan ja keskittymään teihin ja itseeni ja tähän kirjalliseen tuotantoon.




Mulla on ma, ti ja ke iltaisin semmonen tapa ollut tässä syksystä alkaen paremman puutteessa (luetaan "seuran puutteessa), istun keittiössä, joko kutomassa tai leipomassa tai nykyään tässä bloggaamassa ja kuuntelen radioNovalta Samuli fm:ää. Se on mun mielestä tällä hetkellä paras ohjelma eetterissä.





Kuunteleeko joku teistä kävijöistä Samulia? Ois hauska tietää?.. tänään on aiheena "voiko mihinkään yleensä tässä elämässä varautua, katastrofeihin tai ihan mihinkään vaan"... ihmiset soittelee ja Samuli on aina niin sanavalmis.. Surullista kyllä kuulin että se jää ainakin tauolle ellei sit kokonaan pois .. nyyh...




Päivä alkoi leipomalla ja sämpylälähetyksen tekemisellä kirpputorin kahvioon. Kun hain leipomon kahvilasta tuoreita sämpylöitä poikkesin samalla Lankaruutuun ja jatkossa tulette saamaan täältä linkin sinne sekä kuulumisia. Ja aina kun poikeatte Nokialla vaikka Nanson tehtaanmyymälässä niin samalla kannattaa kurkistaa Lankaruutuun kutomis ja virkkaus tarvikkeita. Se kun sijaitsee siinä ihan vieressä ja siellä on oikein hyvä valikoima ja mahtava palvelu :o)



Enkä malttanut sitten pitempään olla käymättä katsomassa uutta koikunpentua ja tässä ne lupaamani kuvat onkin. Aku on oikein terhakka bordertererierin alku mutta niin ihanan vaavi vielä..


*hih* ... Siitä tuleekin oikein kunnon lemmikki ja perheen pienimmäisen mielestä Aku on tietysti "kaikista koirista ihanin"... Ihanuusasteikolla se on mennyt jopa Pökön ohi, joka tähän asti on ollut niin söpö ja ihana. Pökö ressukka mahtaako aavistaa että prinsessan tuoli on kiikun kaakun.





Olin tänään autoillessa oikein filosofisella tuulella ja jostain tuli mieleeni kuva Suden sivuilla olevasta revontuli huivista. No, mitäs filosofiaa siinä? Mietin kuinka upea se liina on nyt valmiina. Eikä siitä huomaa onko matkalla tullut virheitä ja kuinka monta kertaa sitä on tarvinnut purkaa ja jatkaa taas uudestaan.

Siirsin tämän ajatuksen meidän elämäämme. Ajattelin virheitä joita teemme matkan varrella ennenkuin "elämän liina" on valmis, kuinka monta kertaa joudumme ottamaan takasin päin ja alottamaan alusta. Tai jos ei ihan alusta niin oikein kovasti miettimällä miten korjata tekemämme virheet ja mielellään niin ettei jälki näkyisi lopputuloksessa.



Ajattelepa sitä että joskus virhe voi olla helmi. Se voi olla jotain mikä muutta mallin tai suunnan ihan kokonaan ja lopputuloksena onkin jotain aivan uutta, jotain mitä kaikki haluaa oppia tai seurata mukana. Ainakin se virhe tai mutka tekee siitä ihan minun oman näköiseni.

Muuttaako se minua ihmisenä .. se virhe.. toivottavasti ja ainakin parempaan. Ja kun huomaan virheen niin olisinko valmis olemaan armollisempi muita kohtaan sillä hetkellä kun pitää taas purkaa .. tai ottaa alusta.. kun joku kohta vaan ei mee niinku pitäs... Ja ainakin armollinen itelleen.. joskus pitää työstää kauan ennenkuin onnistuu. Mutta lopussa kiitos seisoo! Toivottavasti meidän kaikkien kohdalla.





Iltarukoukseen liitänkin tänään meidät kaikki upeat, ehkä joskus jo purkutuomion alla olevat tekeleet. Keskeneräisiä ollaan vielä. Toivottavasti saamme kerran komeilla yhdessä sillä mitä tuli tehtyä ja kuinka saatiin korjattua vyyhtemme.
Tsemppiä kaikille .. väsyneillekin .. *hali*